Kuvittele, että satunnaisesti valittu maapallon asukas tulee vierailulle luoksesi. Osaatko ennakoida, mistä vieraasi on kotoisin? Minkä ikäinen hän on? Osaako hän lukea? Millaisissa oloissa hän asuu? Mitä hän tekee työkseen?

60 %:n todennäköisyydellä vieraasi tulee Aasiasta. Kiinalaisen, intialaisen ja muun aasialaisen todennäköisyys on kutakuinkin yhtä suuri. Vieras on afrikkalainen 16 %:n ja eurooppalainen 10 %:n todennäköisyydellä. Vieraasi tulee Latinalaisesta Amerikasta 9 %:n ja Pohjois-Amerikasta 5 %:n todennäköisyydellä. Muiden alueiden asukkaan todennäköisyys on häviävän pieni. Kuvio 1 havainnollistaa maapallon väkiluvun kehitystä eri maanosissa 1800-luvulta lähtien.

Osaat ennustaa vieraasi ominaisuuksia paremmin, jos tiedät mistä hän on kotoisin. Aasialaisista ja afrikkalaisista huomattavasti suurempi osa on nuoria kuin eurooppalaisista ja pohjoisamerikkalaisista. Lähes kaikki eurooppalaiset ja amerikkalaiset osaavat lukea, aasialaisista ja afrikkalaisista huomattavasti harvemmat. Länsieurooppalainen tai pohjoisamerikkalainen vieras elää todennäköisesti huomattavasti vauraammin kuin muualta tuleva vieras. Afrikkalainen ja aasialainen vieras taas todennäköisimmin työskentelee maataloudessa.

Voimme havainnollistaa väestön ikää ja tulotasoa eri maissa ja maanosissa monin tavoin. Kuviossa 2 pystyakselilla on väestön mediaani-ikä ja vaaka-akselilla väestön tulotasoa kuvaava bruttokansantuote henkeä kohti. Jokainen kuvion pallo vastaa yhtä maata, sen väri määrittää maanosan viereisen kartan mukaan ja pallon ala kuvaa maan väestön kokoa. Kuvion alapuolella olevaa viivainta siirtämällä voit tarkastella maiden kehitystä 1950-luvulta viime vuoteen.

Mikä selittää eri maanosien toisistaan poikkeavaa taloudellista asemaa? Yhteiskunnallisissa kysymyksissä varmojen syy–seuraussuhteiden osoittaminen on lähes mahdotonta. Maantieteellisillä olosuhteilla ja luonnonvaroilla on epäilemättä vaikutusta taloudellisen kehityksen mahdollisuuksiin. Suuret kaupungit ja valtakunnat ovat syntyneet hyvien kulkuyhteyksien ja tuottavan maatalousmaan lähelle. Ulkoisilla olosuhteilla on kuitenkin vaikeaa selittää keskenään samankaltaisten alueiden suuret taloudelliset erot. Miksi USA on maailman kehittynein talous, mutta Argentiina kulkee talouskriisistä toiseen? Miksi Ukraina on niin köyhä, kun taas Ranska on kehityksen eturintamassa? Miksi maailmanhistorian merkittävin valtakunta Kiina jäi äkisti jälkeen aiemmin reuna-alueeksi luokitellusta Länsi- ja Pohjois-Euroopasta?

Kun verrataan maita, joiden poliittinen ja talousjärjestelmä poikkeavat suuresti toisistaan, voidaan havaita yhteyksiä taloudellisen kehityksen ja yhteiskuntajärjestyksen välillä. Koska maat kuitenkin poikkeavat myös muilta olosuhteiltaan, on vaikea osoittaa erojen johtuvan järjestelmien eroista.

Mielenkiintoisimpia tekijöitä ovat murroskohdat, joissa yhteiskunnallinen järjestys muuttuu. 1990-luvulla tapahtunut sosialistisen järjestelmän kaatuminen Euroopassa ja 1980-luvulla alkanut taloudellinen vapautuminen Kiinassa ovat esimerkkejä tällaisista tilanteista.

Kuviossa 3 näet graafisen esityksen Kiinan bruttokansantuotteen (henkeä kohti) kehityksestä vuodesta 1800 lähtien. Koska pystyakselin asteikko on logaritminen, voit arvioida kasvuvauhdin käyrän kulmakertoimesta. Negatiivinen kulmakerroin viittaa laskevaan tulotasoon ja positiivinen kulmakerroin talouskasvuun. Kuviosta näet myös pitkän sisällissodan (1927–1949), suuren harppauksen (1958-1962) ja kulttuurivallankumouksen (1966-1969) negatiiviset vaikutukset tulotasoon. Taloudellisten uudistusten aika 1980-luvulta on ollut myös hyvin nopean talouskasvun aikaa.

Poliittinen järjestelmä vaikuttaa ihmisten toimintaan monilla tavoilla. Taloudellisen toiminnan sääntely, esimerkiksi mahdollisuudet omistamiseen ja ammatinharjoittamiseen muokkaavat koko yhteiskunnan rakenteita. Länsimaista yhteiskuntajärjestystä luonnehtivat i) demokraattinen poliittinen päätöksenteko, ii) monipuolinen omistusoikeus (yksityinen ihminen voi yleensä omistaa maata, esineitä, oikeuksia aineettomiin hyödykkeisiin kuten patentteihin, tavaramerkkeihin jne.), iii) yksittäisten ihmisten oikeus muodostaa yhteisöjä ja erityisesti yrityksiä.

Länsimaat ovat myös taloudellisesti edistyneimpiä. Voidaanko tästä päätellä, että länsimainen järjestelmä tukee parhaiten taloudellista kehitystä? Tämä päätelmä saa tukea Kiinan ja muiden kehittyvien talouksien tarkastelusta. Taloudellisen kasvun alkaminen näyttää ajoittuvan samaan aikaan kuin talousjärjestelmän muuttaminen länsimaisempaan suuntaan (poliittisia vapauksia ei Kiinassa ole sallittu).

Palataan miettimään tulevaa vierastasi. Vaikka tietäisit vieraasi kotimaan, et välttämättä osaa arvioida, kuinka varakas hän on tai millaisen koulutuksen hän on saanut itselleen tai lapsilleen. Maiden sisäiset erot varallisuuden ja mahdollisuuksien jakautumisessa ovat erittäin suuria. Kehittyvissä maissa erot yksilöiden taloudellisessa tilanteessa ovat valtavia - pieni eliitti omistaa valtaosan maan omaisuudesta ja elää länsimaita vastaavissa olosuhteissa. Suuri enemmistö väestöstä elää hyvin vaatimattomissa oloissa, monet köyhyysrajalla.

Kuviossa 4 näet maailman väestön jakautumisen päiväkohtaisten käytettävissä olevien tulojen mukaan. Vaaka-akselin käytettävissä olevaa tuloa vastaavasti on pystyakselille kuvattu kyseisellä tulotasolla olevien ihmisten lukumäärä. Kiinnitä huomiota vaaka-akselin asteikkoon, jossa yhden yksikön siirtyminen oikealle vastaa käytettävissä olevan tulon kaksinkertaistumista (kutsumme tällaista asteikkoa logaritmiseksi asteikoksi). Katkoviiva kuvaa äärimmäisen köyhyyden rajaa. Kokonaiskuvan saamiseksi maat on jälleen väritetty maanosittain viereisen kartan mukaan, ja kutakin maata vastaa yksi viipale koko maanosan jakaumassa. Kuvion alapuolista viivainta siirtämällä voit jälleen tutkia varallisuuden jakautumista 1800-luvun alkupuolelta alkaen.

Talousjärjestelmä vaikuttaa syvästi koko yhteiskunnan toimintaan. Köyhissä maissa perhe ja suku toimivat yhteiskunnallisena turvaverkkona. Lapset tuovat turvaa vanhuuteen, perhe ja sukulaiset hoitavat sairaat. Varakkaammissa maissa yhteiskunta kantaa suuren osan näistä vastuista. Julkinen valta turvaa yksilöiden oikeudet ja huolehtii sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta poliisi- ja puolustusvoimien kautta. Poliittisilla päätöksillä myös muita toimintoja on siirretty yhteiskunnan vastuulle. Koulutuksen ja terveydenhuollon katsotaan useimmissa maissa kuuluvan yksilön perusoikeuksiin, ja kaikilla kansalaisilla on oikeus niihin.

Maan taloudelliset voimavarat asettavat reunaehdot sille, kuinka hyvät olosuhteet yhteiskunta voi kansalaisilleen taata. Markkinatalouksissa julkisen vallan toimintaan tarvittavat tulot kerätään veroilla ja muilla maksuilla. Verotus pohjautuu taloudelliseen toimintaan. Esimerkiksi valtion ja kuntien tuloverot kohdistuvat palkkatyöhön, ja hyödykkeiden ja palveluiden kaupasta maksetaan arvonlisäveroa. Yksi suurimmista talouspoliittisista väittelyn aiheista koskee sitä, miten verot ja maksut vaikuttavat taloudelliseen toimeliaisuuteen. Konkreettisesti voidaan kysyä, kannustaako korkea työn verotus jäämään palkkatyön ulkopuolelle tai tukahduttavatko yrityksiltä perittävät verot yrittäjyyttä. Vaikka verojen kustannusvaikutuksia on tutkittu taloustieteessä jo lähes sadan vuoden ajan, ei niiden suuruudesta olla vieläkään yksimielisiä.

Kuten monissa muissakin taloustieteen suurissa kysymyksissä, verojen vaikutuksen luotettava arviointi on vaikeaa. Maiden välisessä vertailussa korkea verotus on yhteydessä korkeaan tulotasoon. Vastaava vertailu Suomen kuntien välillä antaa päinvastaisen tuloksen – matalamman tulotason kunnissa verotus on korkeampaa. Luotettavaa tietoa verojen vaikutuksista saataisiin muuttamalla verotusta satunnaisesti joissain maissa ja vertaamalla korkeamman ja matalamman verotuksen maita, joissa muut olosuhteet olisivat samankaltaiset. Ymmärrettävistä syistä ei ole helppo löytää hallituksia, jotka olisivat valmiita tällaiseen kokeiluun. Julkishyödykkeitä ja julkista sektoria käsittelevässä luvussa kolme tutustutaan tarkemmin verotuksen tavoitteisiin ja keinoihin sekä niillä rahoitettaviin julkisiin palveluihin.

Myös siitä, kuinka suuri osuus työnteosta ja vaihdannasta syntyvästä taloudellisesta hyödystä on oikeudenmukaista tai suotavaa siirtää yhteiskunnan hallintaan, ollaan yhteiskunnallisessa keskustelussa eri mieltä. Laajempaa tai suppeampaa tasa-arvoihannetta voidaan perustella yhteiskunnallisista arvoista käsin. Tarkoitetaanko tasa-arvoisella yhteiskunnalla järjestelmää, joka takaa yhdenvertaiset mahdollisuudet vai sellaista, joka tasaa yksilöiden lopullista taloudellista asemaa? Jos lasten mahdollisuudet riippuvat vanhempien taloudellisesta asemasta, taloudellinen eriarvoisuus johtaa pienempään sosiaaliseen liikkuvuuteen.

Miten suhtaudut järjestelmään, jossa tuloerot ovat suhteellisen pieniä, mutta taloudellinen asema periytyy vanhemmilta lapsille täysin muuttumattomana? Miten vertaat sitä tilanteeseen, jossa tuloerot ovat suurempia, mutta lapsen taloudellinen asema on riippumaton vanhempien taloudellisesta asemasta (siis köyhillä ja rikkailla lapsilla on sama todennäköisyys kasvaa itse köyhiksi tai rikkaiksi)?

Taloustieteen menetelmin voidaan arvioida, miten erilaiset talouspoliittiset toimet vaikuttavat tuloeroihin, taloudellisiin mahdollisuuksiin ja sosiaaliseen liikkuvuuteen.

Tällä kurssilla tutustutaan länsimaiseen markkinataloudeksi kutsuttuun talousjärjestelmään. Siinä yksityisille toimijoille eli lähinnä yksilöille ja yrityksille on taattu laajat oikeudet vapaaseen kaupankäyntiin markkinoilla. Seuraavissa luvuissa näemme, että markkinat eivät aina tuota yhteiskunnallisesti toivottavaa tulosta. Tämän seurauksena julkinen valta sääntelee lainsäädännöllä yksityistä tuotantoa ja rajaa joitain taloudellisen toiminnan alueita yksityisen kaupankäynnin ulkopuolelle. Miksi suurin osa maailman maista on valinnut tämän taloudellisen mallin?

Yhteiskunnallisessa keskustelussa talouden suuruutta mitataan bruttokansantuotteella (BKT). Taloudellista tilannetta kuvataan BKT:n kasvuvauhdilla, ja suuri osa talouspoliittisesta keskustelusta koskee erilaisten toimenpiteiden vaikutuksia BKT:n kehitykseen. Mikä on BKT ja miksi siihen kannattaa kiinnittää huomiota?

BKT mittaa talouden kokonaistuotannon arvon tietyllä aikavälillä, useimmiten vuosittain. Siihen lasketaan mukaan kaikki taloudessa loppukäyttöön tuotetut tavarat ja palvelut. Tuotannon arvo saadaan kertomalla tuotannon määrä tuotteiden hinnalla. BKT siis sisältää markkinoilla vaihdetut hyödykkeet, joilla on selkeä hinta, mutta siihen lasketaan mukaan myös julkisyhteisöjen tuottamat palvelut kuten maanpuolustus ja koulutus, joilla ei ole selkeää markkinahintaa. Kun jaamme BKT:n maan väkiluvulla, saamme tulokseksi tuotannon arvon henkeä kohti (per capita). BKT:n määritelmä ja laskentatavat on kuvattu erillisessä BKT-liitteessä.

Tavallisen kansalaisen taloudellisia mahdollisuuksia mitataan hänen käytettävissä olevilla tuloillaan. Käytettävissä oleviin vuosituloihin lasketaan yksilön vuoden aikana saamat palkkatulot, voitot, saadut vuokra- ja korkotulot, luovutusvoitot, tulonsiirrot julkisyhteisöiltä ja muilta yksilöiltä saadut lahjat. Näistä vähennetään maksetut tulonsiirrot (lähinnä verot) ja annetut lahjat. Käytettävissä olevat tulot siis mittaavat yksilön mahdollisuuksia hankkia tavaroita ja palveluita ilman, että hänen tarvitsee myydä varallisuuttaan tai ottaa velkaa. Voisi siis ajatella, että keskimääräinen käytettävissä oleva tulo olisi parempi mittari kansalaisten taloudelliselle hyvinvoinnille kuin keskimääräinen BKT per capita. Näin ei kuitenkaan ole, sillä BKT sisältää kansalaisten hyvinvoinnin kannalta tärkeitä julkisia palveluita, jotka taas eivät näy käytettävissä olevissa tuloissa. Kuviossa 6 näet havainnollistuksen julkisten menojen kehityksestä Suomessa vuodesta 1990 lähtien. Julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen on suuri: tulonsiirtojen, julkisen terveydenhoidon ja koulutuksen osuudet ovat suurimmat.

Keskimääräinen käytettävissä oleva tulo (samoin muin BKT per capita) kuvaa koko talouden tilaa yhdellä luvulla. Yhteiskunnallisella hyvinvoinnilla tarkoitetaan kuitenkin maan kaikkien kansalaisten hyvinvointia.Keskimääräinen hyvinvointi ei valitettavasti anna mitään tietoa siitä, miten taloudellinen hyvinvointi maassa on jakautunut. Sama keskiarvo saavutetaan maassa, jossa kaikilla kansalaisilla on samat käytettävissä olevat tulot 20 000 €/v, ja maassa, jossa 10 %:lla on tulot 180 000 €/v ja 90 %:lla tulot 2 222 €/v. Maan taloudellista hyvinvointia arvioitaessa pitää myös kiinnittää huomiota tulojen jakautumiseen. Tämän kurssin kolmannessa luvussa perehdytään tulonjakoon ja julkisen vallan mahdollisuuksiin tasata tuloeroja.

Yksilöiden hyvinvointi ei riipu ainoastaan taloudellisesta tuotannosta. Puhdas ilma, vesi ja luonto, hyvä terveys ja vahvat sosiaaliset suhteet vaikuttavat ihmisten kokemaan hyvinvointiin merkittävällä tavalla. BKT:n kasvu ei suoraan kerro tuotannon ulkopuolisten olosuhteiden muutoksista. Toisaalta historiallisessa tarkastelussa tai vertailuissa eri maiden välillä voidaan arvioida korkean BKT:n ja muiden hyvinvointia kuvaavien mittarien korrelaatioita. Korkeampi BKT ennustaa korkeampaa elinajanodotetta. Se ennustaa myös parempaa keskimääräistä terveydentilaa ja alempaa lapsikuolleisuutta. Tulokset puhtaamman ympäristön suhteen eivät ole yhtä selkeitä: alkava teollistuminen johtaa usein elinympäristön heikkenemiseen, mutta korkeilla tulotasoilla siirrytään puhtaampiin teknologioihin ja vähemmän saastuttavaan tuotantorakenteeseen.

BKT per capita siis mittaa kansalaisten taloudellista hyvinvointia ja ennustaa muitakin hyvinvoinnin mittareita. Vastaus kysymykseen markkinatalouden johtavasta asemasta talousjärjestelmänä voidaan tiivistää: markkinatalouksissa BKT per capita on korkeampi kuin muissa talousjärjestelmissä.