Julkista taloutta koskevassa luvussa 3 esiteltiin, miten yhteiskuntatieteissä, taloustiede mukaan lukien, tutkitaan köyhyyttä. Absoluuttisesti köyhiksi sanotaan niitä kotitalouksia, joiden yhteenlasketut taloudelliset resurssit eivät ole riittäviä välttämättömiin menoihin. Kehitysmaissa köyhyys määritellään lähes aina tämän absoluuttisen kriteerin avulla, mutta rikkaissa maissa tarkastellaan suhteellista köyhyyttä eli tulojakauman alapäässä olevien kotitalouksien asemaa suhteessa mediaanituloihin.

Absoluuttista köyhyyttä mitataan laajoin kotitalouskyselyin. Kyselyissä tietyltä otokselta maan kansalaisista selvitetään kotitalouden rakenne, tulot, oman maatalous- ja muun tuotannon arvo sekä kulutus. Tällöin pystytään laskemaan kotitalouden käytettävissä olevien resurssien arvo. Lisäksi arvioidaan maassa tai alueella käytettävän ruoan kaloripitoisuus ja kotitalouden kalorien tarve, joka riippuu kotitalouden jäsenten määrästä ja iästä. Kun tiedetään paikalliset elintarvikehinnat, voidaan laskea, riittävätkö kotitalouden rahat ja oma tuotos välttämättömien kalorien hankkimiseen. Samalla vaaditaan, että kotitaloudella on oltava resurssit muihin välttämättömyyshyödykkeisiin, kuten hygieniatarvikkeisiin. Jos resurssit jäävät kriittisen rajan alle, kotitalouden lasketaan olevan köyhä. Nykyisellään tämä raja on maailmanlaajuisesti noin 1,9 Yhdysvaltain dollaria henkeä kohden päivässä.

On selvää, että tämän rajan alle jäävät kotitaloudet todella elävät äärimmäisessä köyhyydessä, sillä heidän ravinteiden saantinsa jää todennäköisesti suositusten alapuolelle. Siksi valtiot ja koko kansainvälinen yhteisö ovatkin ottaneet tavoitteekseen päästä eroon äärimmäisesti köyhyydestä kokonaan. YK:n Kestävän kehityksen tavoitteista se on ensimmäinen.

Taloudellisten resurssien lisäksi myös monilla muilla tekijöillä, kuten terveydellä, koulutuksella ja naisten asemalla on olennaista merkitystä hyvinvoinnille. Siksi kestävän kehityksen tavoitteissa huomiota kiinnitetään myös moniulotteiseen köyhyyteen.

Kuinka hyvin materiaalisen köyhyyden vähentämisessä on tähän mennessä onnistuttu? Onneksi köyhien osuutta kaikista kotitalouksista on pystytty vähentämään. Kuviossa 1, joka perustuu köyhyyttä seuraavan Maailmanpankin laskelmiin, on esitetty köyhien kotitalouksien osuus kaikista kotitalouksista ja köyhien kotitalouksien lukumäärä vuosina 1990-2015. Molemmat ovat laskeneet huomattavasti, ja maailmanlaajuisesti äärimmäisessä köyhyydessä eläviä oli 2015 noin 10 %. Nopeasta väestönkasvusta ja väestönkasvuun nähden riittämättömästä talouskasvusta johtuen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa köyhien määrä on viime aikoina kuitenkin ollut kasvussa (Kuvio 10). Koronaviruksen aiheuttaman pandemian aikana köyhyyden vähenemisen tahti on hidastunut. Maailmanpankin vuonna 2022 tekemien arvioiden mukaan pandemia on aiheuttanut noin 100 miljoonan ihmisen köyhtymisen verrattuna tilanteeseen ilman pandemiaa. Köyhien määrän vuonna 2022 ennustetaan kuitenkin olevan pienempi kuin vuonna 2015.

Mistä köyhyyden väheneminen johtuu? Jos maan tuloerot pysyvät ennallaan, kun talous kasvaa, koituu talouskasvu myös köyhien hyväksi ja köyhyys vähenee. Köyhyys voi myös vähentyä, vaikka talous ei kasvaisi, jos talouden tulot jaetaan tasaisemmin. Valtioiden talouskasvun ja tuloerojen kehityksen perusteella voidaan havaita, että ylivoimaisesti tärkein syy köyhyyden vähenemiseen on ollut talouskasvu. Vaikka joissain suurissa maissa, kuten Intiassa ja Kiinassa, tulonjaosta on tullut epätasaisempaa, monessa muussa maassa (esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa) maiden sisäiset tuloerot ovat itse asiassa pienentyneet. Maiden sisäisten tuloerojen ja kasvun välillä ei ole selkeää yhteyttä, mistä syystä nimenomaan talouskasvu on ollut köyhyyden vähenemisen taustalla.

Kuviossa 11 on esitetty, miten tuloluokista alimpaan 40 %:iin kuuluvien kotitalouksien tulot ovat kehittyneet suhteessa keskitulojen kehitykseen eri maissa. Huomataan, että näillä kahdella mittarilla on hyvin kiinteä yhteys toisiinsa.

Aiemmin tällä kurssilla esitettiin, miten talouskasvu voi olla sopusoinnussa onnellisuuden tavoittelun tai ympäristön kannalta. Oltiin rikkaiden maiden talouskasvusta mitä mieltä hyvänsä, on selvää, että köyhimmät maat tarvitsevat ennen kaikkea talouden nopeaa kasvua. Tämä ei tarkoita, ettei siitä, miten kasvun hedelmät tulevaisuudessa jakaantuvat, tarvitsi välittää. Voimme pyrkiä nimenomaan köyhiä hyödyttävään, inklusiiviseen kasvuun.

Onko nykyinen raja absoluuttiselle köyhyydelle liian alhainen? Kotitaloudet, jotka ovat vain vähän rajan yläpuolella, ovat joka tapauksessa hyvin pienituloisia ja saattavat helposti pudota uudelleen rajan alapuolelle tulojen vaihdellessa. Silti äärimmäisen köyhyyden väheneminen on vääjäämättä hyvä asia, sillä myös köyhyyden syvyydellä eli sillä, kuinka paljon köyhät jäävät tietyn tulorajan alapuolelle, on merkitystä.

Mutta pitäisikö myös kehitysmaiden köyhyyden määritelmässä alkaa kiinnittää huomiota siihen, millainen asema köyhillä on suhteessa muihin ihmisiin samassa maassa? Rikkaissa maissa köyhyyttä ajatellaan nimenomaan suhteellisena ilmiönä. Debatti köyhyyden ympärillä jatkuu, ja taloustiede antaa välineet köyhyyden mittaamiseen ja sen vähentämiseksi esitettyjen toimien arvioimiseen.