Yhteiskunnan monet instituutiot edistävät talouskasvua. Ne antavat pelisäännöt, jotka säätelevät kanssakäymistämme. Markkinoiden vaihdanta, tuotanto ja sopimusten solmiminen olisivat ylimalkaan hankalia ilman lainsäädäntöä, oikeuslaitosta ja lakien toimeenpanoa. Omistusoikeus on tärkeä instituutio siksi, että se turvaa investoinnin tehneen taloudenpitäjän oikeuden tuottoon. Yritystoiminnan kannusteet ovat heikot, jos vaarana on, että joku toinen korjaa hedelmät. Sodat, rikollisuus ja korruptio ovat talouskasvun esteitä monissa kehitysmaissa.

Tutkimus- ja kehitystoiminta on yrityksille kallista, ja uhkana on, että kilpailevat yritykset voivat kopioida hyviksi osoittautuneet ideat. Keksinnöt voisivat silloin jäädä tekemättä. Ongelma on ratkaistu suojaamalla uusia tuotteita patentein ja tekijänoikeuksin eli luomalla määräaikainen monopoli, kuten kurssin jaksossa 2 kerrottiin. Patentti on keksijälle hakemuksesta myönnetty määräaikainen yksinoikeus ammattimaisesti valmistaa ja myydä keksimäänsä tuotetta tai soveltaa keksimäänsä menetelmää. Patentti on voimassa 20 vuotta. Tekijänoikeudella puolestaan suojataan ja edistetään henkistä luomistyötä sen eri muodoissa. Tekijänoikeuden kohteena on kirjallinen tai taiteellinen teos. Tietokoneohjelmat ja digitaaliset tietokannat luetaan tekijänoikeuslaissa kirjallisiin teoksiin. Tekijänoikeus on voimassa tekijän elinajan ja peräti 70 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Omistusoikeuden selkeä määritteleminen ja vahva suojaaminen edistävät tuotannollisten voimavarojen tehokasta käyttöä ainakin maatalous- ja teollisuusyhteiskunnassa siksi, että maata tai konetta voi kerrallaan käyttää vain yhteen tarkoitukseen. Epätietoisuus päätösvallasta johtaisi tehottomuuteen.

Digitaalista tuotetta – esimerkiksi tietokoneohjelmaa tai tietokantaa – voi sen sijaan käyttää samanaikaisesti moneen tarkoitukseen. Käytön rajaaminen tekijänoikeuden kautta vain yhteen tarkoitukseen vähentää tehokkuutta. Taloustieteessä käydään keskustelua siitä, ovatko teollisen yhteiskunnan tarpeisiin 1800-luvulla luodut patentti- ja tekijänoikeusjärjestelmät enää parhaita mahdollisia nykymaailmassa, jossa markkina-arvoltaan suurimmat yritykset ovat digitaalisten palvelujen tuottajia, kuten amerikkalaiset Apple, Microsoft, Amazon, Alphabet ja Facebook sekä kiinalaiset Alibaba ja Tencent. Oikeuksien heikentämisestä käydään taloustieteessä aktiivista keskustelua.

Talouskasvua edistävät myös kilpailun lisääminen ja uusien ideoiden käyttöönottoa estävän sääntelyn purkaminen. Monopoli on haitaksi siksi, että se voi estää uusien yritysten markkinoille pääsyä ja siten teknologian kehitystä. Monopolilla ei kilpailun puuttuessa ole yllykettä kehittää uusia tuotteita tai uudistaa toimintatapojaan.

Esimerkki uutta teknologiaa estävästä sääntelystä Suomessa on laki, joka aikoinaan kielsi höyrysahojen käytön sahateollisuuden voimanlähteenä. Pelättiin, että tehokkaiden höyrysahojen käyttö johtaisi metsien liikahakkuuseen. Laki kumottiin vuonna 1857. Sahateollisuuden tuottavuus kasvoi, kun höyrysahoja voitiin sijoittaa hyvien kulkuyhteyksien varrelle rautateiden läheisyyteen, eikä niitä tarvinnut enää rakentaa vesivoimalla toimivien sahojen tavoin koskien partaille.

Koulutettua työvoimaa tarvitaan uusien ideoiden kehittämiseen ja tuotantoon niin yrityksissä kuin julkisessa hallinnossakin. Mitä enemmän osaamme, sitä paremmin teemme työmme ja sitä valmiimpia olemme omaksumaan uusia ideoita. Koulutus suojaa myös työttömyydeltä, ja ammattitaito kasvattaa ansioita. Koulutus on tärkeä talouskasvua edistävä instituutio myös näiden vaikutustensa kautta.

Teollistumisen alkuaikoina 1800-luvun alussa ammattitaitoista työvoimaa ei vielä ollut tarjolla. Lapsiakin oli runsaasti töissä kaivoksissa ja tehtaissa. Työntekijät olivat työnantajistaan täysin riippuvaisia, eikä heillä ollut neuvotteluvoimaa palkoista ja työolosuhteista päätettäessä. Uuden teknologian hyödyt koituivat voittoina tehtaiden omistajille. Kesti pitkään – peräti 50 vuotta – ennen kuin palkat alkoivat nousta Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Kokemuksen ja koulutuksen kautta hankittu osaaminen sekä työnantajien kilpailu ammattitaitoisista työntekijöistä nostivat palkkoja.

Tavaroiden ja palvelujen tuottamiseen tarvitaan työvoiman ja henkisen pääoman lisäksi myös aineellista pääomaa: rakennuksia, koneita ja laitteita, kuljetusvälineitä, ohjelmistoja ja tietokantoja. Ilman niitä ideoista ei saa tuotteita. Ruokareseptikään ei muutu ateriaksi ilman keittiövälineitä.

Usein ajatellaan, että talouskasvu syntyy investoinneista eli aineellisen pääoman lisäyksestä. Ajatus on varsin yksinkertainen: mitä enemmän on koneita ja laitteita, sitä enemmän tuotantoa saadaan aikaan. Näin ajateltiin taloustieteessäkin vielä 1950-luvulla.

Tämä pätee kuitenkin vain silloin, kun yrityksillä on jo tiedossaan menestyvät ideat ja kun aineellista pääomaa tarvitaan niiden toteuttamiseen. Ajatellaan, että harkitset yrityksen perustamista. Mitä sinulla pitää ensimmäiseksi olla? Idea siitä, mitkä ovat asiakkaiden tarpeita ja miten niitä haluat tyydyttää. Hankit sitten tarvittavat toimitilat sekä koneet ja laitteet. Jos ideasi menestyy, liiketoiminta kasvaa ja tarvitset suuremmat tilat sekä enemmän koneita ja laitteita.

Talouskasvu syntyy ideoista, joiden toteuttamiseksi tarvitaan investointeja. Paperin valmistamiseksi on hankittava paperikone ja tehdasrakennus. Ne ovat kalliita investointeja. Musiikin tekeminen onnistuu halvemmilla välineillä. Mobiilipelien tekeminen ei sekään vaadi suuria rakennus-, kone- ja laiteinvestointeja, mutta suunnittelu ja ohjelmointi voivat kestää kauan, ja markkinointi vaatia suuria resursseja.

Kun perustat yrityksen tai laajennat sen toimintaa, kuluja syntyy heti mutta liiketoiminnasta saat tuloa vasta myöhemmin. Investointi on rahoitettava jotenkin. Tähän sinulla on kaksi keinoa: joko säästät tarvittavat varat etukäteen itse tai lainaat ne jostakin muualta. Investoinnit rahoitetaan aina säästämällä – joko omilla tai muiden tekemillä säästöillä.

Rahoitusmarkkinat välittävät rahoitusta niiltä, joilla on säästöjä, niille, joiden omat säästöt eivät riitä investointien tekemiseen, kuten jaksossa 4 esitettiin. Rahoituksella voi olla monta muotoa, joista pankkirahoitus, joukkolainat ja osakkeet ovat tärkeimmät. Amazonin perustaja Jeff Bezos, joka on tiettävästi maailman rikkain ihminen, aloitti liiketoimintansa vanhempiensa tuen turvin. Omat ja sukulaisten rahat ovat aloittavalle yrittäjälle ainoa rahoituksen lähde silloin, kun muut eivät ideaan usko.

Säästäminen on kulutuksesta luopumista eli sitä, että kaikkea tuloa ei käytetä välittömästi tarpeiden tyydyttämiseen, vaan laitetaan säästöön myöhemmin kulutettavaksi. Kun säästöt investoidaan, aineellisen pääoman määrä lisääntyy, jolloin tulevaisuudessa voidaan tuottaa enemmän. Säästämisen motiivina on siten suuremmat tulot ja kulutus tulevaisuudessa.

Myös koulutus on valintaa tämänhetkisen ja tulevan kulutuksen välillä. Vaikka koulutus olisi maksutonta, on sillä vaihtoehtoiskustannus. Kun opiskelet, joudut tyytymään työtuloa pienempään toimentuloon. Koulutus on taloudellisesti järkevä investointi silloin, kun valmistuttuasi pääset sellaisiin tehtäviin, jotka antavat paremman tulotason elämäsi aikana kuin jonka saisit ilman koulutusta.

Se mikä pätee yksittäiseen yritykseen ja opiskelijaan, koskee myös koko kansantaloutta. Suomessa investointien osuus bruttokansantuotteesta – siis se osa tuotannosta, joka vuosittain käytetään aineellisen pääoman kasvattamiseen – nousi 1900-luvun alun 10 %:sta lähes 30 %:iin ajanjaksolla 1950–1990. Selityksenä on teollistuminen ja kaupungistuminen (kuvio 15a).

Teollinen tuotanto on atomien järjestämisestä uuteen, arvokkaampaan järjestykseen. Se on puun hiomista paperiksi, malmien rikastamista metalleiksi ja metallien takomista koneiksi ja laitteiksi. Tähän tarvitaan energiaa, jonka tuottamiseksi pitää rakentaa vesi- ja ydinvoimaloita, sähköverkko ja sähkölaitoksia. Tavaroiden valmistamiseen tarvitaan paperi- ja terästehtaita sekä konepajoja, ja niiden kuljettamiseen pitää rakentaa rauta- ja maanteitä sekä satamia. Työntekijöille on rakennettava asuntoja.

Investoinnit kasvoivat muissakin teollistuneissa maissa samaan aikaan. Kiina ja muut kehittyvät taloudet ovat seuranneet perässä muutama vuosikymmen myöhemmin. Kiinassa investointien bkt-osuus on noussut 1960-luvun 10 %:sta nykyiseen yli 40 %:iin (kuvio 15b). Köyhimmissä maissa, kuten Keniassa, talouskasvu on ollut hidasta ja investoinnit vähäisiä.

Viime vuosikymmeninä investointien osuus bruttokansantuotteesta on kääntynyt laskuun kehittyneissä maissa. Selityksenä on elinkeinorakenteen muutos, jossa teollisuuden osuus kokonaistuotannosta supistuu ja palvelujen kasvaa. Palveluja ovat muun muassa kauppa, liikenne, ravintolat ja hotellit, informaatio ja viestintä, rahoitus, terveys, koulutus ja niin julkinen kuin yritystenkin hallinto. Niiden tuottaminen ei vaadi samassa määrin kalliita investointeja koneisiin ja laitteisiin kuin teollisten tavaroiden valmistaminen. Niissä maissa, joissa väestö ikääntyy ja kaupungit on jo rakennettu, ei rakentaminenkaan enää ole yhtä vilkasta kuin ennen.