Talouskasvun ajatellaan yleensä syntyvän tuotannontekijöiden määriä lisäämällä: tekemällä enemmän töitä, hankkimalla parempi koulutus ja investoimalla koneisiin ja laitteisiin. Näin kasvua voidaan kuitenkin kiihdyttää vain tilapäisesti, koska ajan myötä kasvuvaikutus hiipuu. Syynä on tuotannontekijöiden niukkuus. Kun yksi yritys palkkaa työntekijän, hän ei ole enää muiden käytettävissä. Koulutus lisää sitä saavan henkilön osaamista, mutta ei muiden. Kun työntekijä saa käyttöönsä tietokoneen, hän saa enemmän ja parempaa aikaan, mutta muut eivät voi käyttää tietokonetta samanaikaisesti. Se mikä annetaan yhdelle, on toisilta pois.

Ideat ovat erilaisia. Ne ovat luonteeltaan tiedon kaltaisia julkishyödykkeitä: ne voi antaa muille ja silti pitää itse (ks. luku 3). Matematiikan opettajasi on opettanut sinulle Pythagoraan lauseen, mutta silti hän osaa sen yhä myös itse ja voi jakaa sitä toisillekin. Pythagoraan lausetta tarvitaan suoran kulman määrittämiseen, ja ilman tätä tietoa rakennukset eivät pysyisi pystyssä.

Teknologiaa koskevat ideat toimivat samalla tavoin. Kun paperin valmistamisen resepti jo osataan, ei sitä tarvitse enää keksiä silloin, kun päätetään rakentaa uusi paperitehdas. Kerran keksittyä voi käyttää aina uudelleen, eivätkä ideat kulu käytettäessä. Mitä enemmän ja parempia ideoita on olemassa, sitä enemmän ja arvokkaampaa tuotantoa saadaan aikaan. Ideat ovat talouskasvun lähde.

Ideoita saadaan tutkijoiden, keksijöiden ja yrittäjien tietoisen toiminnan tuloksina. Sekä suuret tieteelliset keksinnöt että yritysten liiketoimintaa edistävät arkiset innovaatiot ovat yhtä lailla ihmisten tekemiä. Jokaisella on omat vaikuttimensa. Tutkija voi etsiä totuutta, keksijä mainetta ja yrittäjä voittoa, mutta he kaikki reagoivat kannusteisiin. Yhteiskunta voi siksi eri toimin vaikuttaa ainakin epäsuorasti siihen, kuinka paljon henkistä pääomaa – koulutettua tai muulla tavoin osaavaa – työvoimaa kohdistuu uusien ideoiden tuottamiseen. Mitä enemmän tähän käytetään työvoimaa, sitä nopeampaa on talouskasvu.

Kuvio 11 havainnollistaa talouskasvun teoriaa. Henkistä pääomaa eli koulutettuja työntekijöitä tarvitaan sekä tuotannossa että uusien ideoiden tuottamisessa. Tuotanto on jo tunnettujen ideoiden monistamista. Siihen tarvitaan työtä ja sekä henkistä että aineellista pääomaa. Taloudellinen hyvinvointi syntyy siitä, kun kotitaloudet tyydyttävät tarpeitaan ja halujaan kuluttamalla tavaroita ja palveluja. Mitä enemmän tuotetaan, sitä korkeampi on hyvinvointi. Tuotannon kasvu ja siten myös hyvinvoinnin kasvu syntyvät puolestaan uusista ideoista. Niitä syntyy sitä enemmän, mitä suurempi osuus henkisestä pääomasta käytetään ideoiden tuottamiseen ja mitä enemmän ideoita tunnetaan jo ennestään. Kuvion vasemmanpuoleiset laatikot esittävät tätä ideoiden syntyprosessia.

Kuviossa ideat sekä tavaroiden ja palvelujen tuotanto on piirretty eri laatikoihin. Tarkoituksena ei ole korostaa, että ideoita kehitettäisiin vain laboratorioissa tai yliopistoissa, sillä niitä syntyy myös jokapäiväisen yritystoiminnan yhteydessä. Kuvio kertoo vain näiden toimintojen erilaisesta luonteesta. Kaikki se aika, minkä liikkeenjohto käyttää uusien liiketoimintojen kehittämiseen, on ideoiden etsimistä.

Yhteiskunta voi monin tavoin vaikuttaa henkisen pääoman kasvuun ja sen kohdentumiseen. Tutkijat ovat korkeasti koulutettuja, joten koulutuksen lisääminen on hyvä mutta vasta pitkällä aikavälillä vaikuttava keino edistää talouskasvua. Ammattitaitoisen työvoiman maahanmuuton helpottaminen vaikuttaa nopeammin. Keksijöitä voi kannustaa apurahoilla ja palkinnoilla. Valtion kannattaa tukea yrityksissä tehtävää tutkimus- ja kehittämistoimintaa joko suorin avustuksin tai verohelpotuksin. Yritykset nimittäin investoivat uusien ideoiden kehittämiseen liian vähän koko yhteiskunnan näkökulmasta. Ne ajattelevat vain omaa liiketoimintaansa eivätkä ota huomioon sitä, että ideasta voivat hyötyä muutkin. Yhteiskunnan kannalta katsoen on sitä parempi, mitä laajempaan käyttöön uusi idea saadaan. Idean alkuperäinen keksijä ei useinkaan ole se, joka siitä eniten hyötyy.

Talouskasvusta käytävässä poliittisessa ja kansalaiskeskustelussa korostetaan usein tavaroiden ja palvelujen viennin merkitystä. ”Suomi elää viennistä” on tuttu hokema. Sitä ei ole mukana kuviossa 11 siitä syystä, että talousteorian mukaan ulkomaankauppa – maan rajojen yli tapahtuva vaihdanta – ei ole yhtään tärkeämpää kuin kotimaassakaan käytävä kauppa.

Vienti on kuitenkin erityisesti pienille kansantalouksille tärkeä keino hyödyntää osaamistaan. Vientimarkkinoiden kautta yritykset hyötyvät suurtuotannon eduista, kun valmistuksen kiinteät kustannukset – esimerkiksi tuotekehityksen kustannukset – alenevat markkinoiden koon kasvaessa. Erikoistumalla siihen, mitä parhaiten osataan, voidaan osaaminen näin skaalata suuremmille markkinoille. Tuotanto tehostuu ja tuottavuus kasvaa. Tämä pätee niin tavaroihin kuin palveluihinkin ja niin Abloyn lukkoihin kuin Supercellin peleihinkin.