4.2

Kotitaloudet ja elinkaaret

Rahoitusmarkkinat ja investoiminen

Rahoitusmarkkinoiden merkitys esimerkin yritykselle tuli siitä, että yrityksen menot ja tulot kertyivät eri aikoina. Sama problematiikka esiintyy myös yksittäisillä ihmisillä ja kotitalouksilla. Tulot jakautuvat epätasaisesti yli ajan, mutta yleensä ihmiset haluavat jakaa kulutustaan melko tasaisesti yli ajan. Merkittävin ja ennustettavin syy tulojen epätasaisuuteen liittyy elinkaareen: nuorena tulot ovat suhteellisen alhaiset, kun on vähemmän koulutusta ja työkokemusta, ja vanhana tulot vähenevät työkyvyn heikentyessä. Korkeimmillaan tulot ovat yleensä keski-iässä.

Valtaosalla ihmisistä on kulutuksen tasaisuutta arvostavat mieltymykset. Niinpä jos vaihtoehtona on i) elää vuosi niukkuudessa ja toinen yltäkylläisyydessä tai ii) kaksi vuotta vaihtoehdon i) keskimääräisellä kulutustasolla, niin valtaosa kuluttajista valitsee jälkimmäisen. (Vertaa laskevan rajahyödyn ilmiöön luvussa 2.)

Lainaamalla ja säästämällä voi siirtää varoja korkeamman tulon ikävuosilta muille vuosille. Näin menoja ei ole pakko ajoittaa samalla tavalla kuin tuloja. Kouluttautuminen vie aikaa ja pienentää siten käynnissä ollessaan työssäkäyntimahdollisuuksia, mutta toisaalta nostaa tulevia ansiotulojen hankkimismahdollisuuksia. Koulutus on siten taloudellisessa mielessä investointi. Koulutuksella hankittua ansiokykyä kutsutaankin joskus termillä henkinen pääoma (tai inhimillinen pääoma).

Vaikka Suomessa suuri osa koulutuksen kustannuksista maksetaan julkisista menoista, ovat koulutusaikana menetetyt työtulot yksittäiselle opiskelijalle välittömästi koituva kustannus. (Tämä on hyvä esimerkki vaihtoehtoiskustannuksesta, vrt. luku 2.)


Ruokalähetti
Kuva 6. Ruokalähetti on tyypillinen opiskelijoiden työ. Kuva: Kai Pilger

Mitä nuorempana valmistuu, sitä pidempään ehtii nauttia koulutuksen palkkatuloja nostavasta vaikutuksesta. Jos opiskellessa käyttää tulorahoitusta kulutuksen tasaamiseen (eli käyttää paljon aikaa työssäkäyntiin) siten, että pitkittää valmistumista, johtaa tämä koko työuran tulojen pienenemiseen. Jatkuva suu säkkiä myöten eläminen on harvoin pidemmän päälle järkevää sen enempää yritysten kuin yksilöidenkään kohdalla.

Korko on hinta kulutuksen siirtämiselle ajassa

Kulutuksen siirtämisellä suuntaan tai toiseen ajassa on hinta, jota kutsutaan koroksi. Jos otat nyt 100 € lainaa ja lainan vuosikorko on 5 %, joudut vuoden päästä maksamaan takaisin 105 €. Jos taas haluat lykätä kulutustasi ja talletuksen vuosikorko on 2%, saat jokaisesta säästetystä sadasta eurosta 102 € vuoden päästä.

Jos hintataso muuttuu, kannattaa se huomioida: jos vuoden päästä 102 eurolla saa saman verran kulutusta kuin 101 eurolla tänä vuonna, on ns. reaalikorko vain 1 %. Silloin kun halutaan painottaa, että kyse ei ole reaalikorosta, käytetään termiä nimelliskorko.

Kuten tässä esimerkissä, ovat korot yleensä historiallisesti olleet positiivisia. Kulutuksen aikaistamisesta joutuu silloin maksamaan, kun taas kulutuksen lykkäämisellä tienaa lisää rahaa. Ei kuitenkaan ole mitään perustavanlaatuista syytä, miksi näin täytyisi olla, ja 2000-luvulla korot ovatkin välillä olleet negatiivisia.


Kuvio 7. Nimelliskorkojen kehitys Suomessa 1920 - 2020. Lähde: Reuters, valtiovarainministeriö ja Suomen Pankki.

Historiallisesti pankkitalletuksille on yleensä saanut positiivisen nimelliskoron, koska pankki on voinut antaa rahaa lainaksi vielä korkeammalla korolla. Mahdollisuus tehdä tuottavia investointeja tuo kysyntää lainarahalle ja sitä kautta tienestejä säästäjille. Mutta jos kovin moni haluaa mieluummin lykätä kulutusta kuin aikaistaa sitä, ei pelkästään kulutustaan lykkäämällä pääse tienaamaan.

Kulutuksen lykkääminen on sen aikaistamista helpompaa, koska säästöjä voi säilyttää vaikka sukan varressa ja saada näin nollakoron. Omatoiminen käteisvarojen säilyttäminen on sen verran hankalaa, että moni on valmis hieman maksamaankin varojensa säilyttämisestä, minkä johdosta ainakin lievästi negatiivinenkin nimelliskorko on mahdollinen. Jos vuosikorko on -1 %, niin talletetusta sadasta eurosta on jäljellä vuoden päästä 99 euroa.

Korkeampi korko tekee kulutuksen aikaistamisesta kalliimpaa, joten esimerkiksi tulojen nousua odottavan opiskelijan kannattaa sietää sitä suurempaa epätasaisuutta elinkaaren kulutukselleen, mitä korkeampi opintolainan korko on. Vastaavasti korkeammat korot tekevät kulutuksen lykkäämisestä ja säästämisestä houkuttelevampia, kun taas matalat korot houkuttelevat investoimaan ja kuluttamaan nopeammin. Tässä mielessä lainaajat ja säästäjät määrittävät kysyntää ja tarjontaa markkinoilla, joiden ymmärtämisessä luvun 2 opetukset ovat hyödyllisiä.

Rahamarkkinat kuitenkin myös poikkeavat hyödykemarkkinoista oleellisesti. Keskuspankki voi rahapolitiikallaan vaikuttaa kuluttajien ja yritysten kohtaamiin korkoihin, minkä ansiosta se voi vaikuttaa suhdanteisiin. Rahapolitiikkaa ja suhdanteita käsitellään luvussa 6.


Kuuntele alta Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Essi Eerolan kertomana miten velkamme ja varallisuutemme määräytyvät asuntomarkkinoilla.


Eläkkeet lykkäävät kulutusta myöhemmäksi

Historiallisesti merkittävä syy säästämiselle on ollut varautuminen työuran jälkeiseen kulutukseen. Eliniän epävarmuus tekee vaikeaksi kustantaa työuran jälkeinen kulutus omista säästöistä: keskimäärin järkevästi mitoitetut säästöt loppuisivat kesken, jos elää odottamattoman vanhaksi.


Kuvio 8. Yli 65-vuotiaiden osuus suhteessa 15 - 64-vuotiaiden osuuteen väestöstä eräissä maissa. Lähteet: Tilastokeskus, Ruotsin tilastoviranomainen ja Yhdistyneet kansakunnat.

Eläkejärjestelmässä keskimääräistä varhemmin kuolevien "käyttämättä jäävät" eläkkeet auttavat kustantamaan keskimääräistä vanhemmaksi elävien eläkkeitä. Eläke on siis myös vakuutus yllättävän pitkän eliniän varalta. Kappaleessa 3.3 tutustuttiin eläkejärjestelmään tarkemmin.

Suomessa valtaosa eläkesäästämisestä tapahtuu julkisesti hallinnoidun eläkejärjestelmän kautta. Jokainen työtuloja saava suomalainen maksaa pakollisia eläkemaksuja, jotka kartuttavat työuran jälkeistä eläkettä. Tämän lisäksi kaikki Suomessa asuvat eläkeikäiset ovat aiemmista työtuloistaan riippumatta oikeutettuja tiettyyn minimitulotasoon, jota kutsutaan takuueläkkeeksi.

Kun Suomen työeläkejärjestelmä 1950-luvulla luotiin ei siinä ollut aiemmilta vuosilta kertyneitä säästöjä. Eläkkeitä alettiin kuitenkin maksaa heti, joten ensimmäiset työeläkkeen saajat saivat eläkkeensä ikään kuin lahjana. Tämän historian peruna Suomen työeläkejärjestelmä on osaksi ns. jakojärjestelmä ja vain osaksi säästämiseen perustuva ns. rahastoitu järjestelmä.

Rahastoivassa eläkejärjestelmässä työeläkemaksut sijoitetaan yleensä osakkeisiin ja velkakirjoihin, ja eläkkeet maksetaan aikanaan näiden sijoitusten tuomista tuotoista sekä sijoituksia myymällä.

Jakojärjestelmässä taas työssäkäyvät ikäluokat maksavat samaan aikaan eläkkeellä olevien eläkkeet omista eläkemaksuistaan. Samaan aikaan he kartuttavat järjestelmän heille tulevaisuudessa lupaamia eläkkeitä, mutta käytännössä ne lupaukset tullaan aikanaan kattaamaan heitä nuorempien ikäluokkien eläkemaksuilla. Työikäisten väestö-osuuden pieneneminen on ongelma jakojärjestelmälle, koska eläkkeensaajien lukumäärä kasvaa suhteessa eläkemaksujen maksajiin.


Tämän luvun sisältöihin voit perehtyä laajemmin Talous kirjan luvuissa 10.1-10.8.


Seuraava osa: