Aloitetaan kuvittelemalla idea uudesta tehtaasta, josta saatavien tuotteiden uskotaan menevän kaupaksi kannattavaan hintaan.

Tehtaan suunnittelu ja rakentaminen kestävät useita vuosia, joiden kuluessa koituu vain kustannuksia. Tehtaan valmistumisen jälkeen alkaa kertyä myös tuloja, mutta vain vähitellen. Voi kestää vuosikymmeniä ennen kuin alkuvaiheen kustannukset on ansaittu takaisin. Mistä rahat sitä ennen, ja kuka jaksaa odottaa niin kauan?

Tämä on tyypillinen investointien problematiikka: alkuvaiheessa koituu vain kustannuksia, ja vasta myöhemmin (jos hyvin käy) saadaan myös tuloja. Kaikki nykyinen tuotanto on vaatinut joskus menneisyydessä sitä, että joku päätti käyttää voimavaroja tuottamiseen kuluttamisen tai vapaa-ajan sijasta. Olisi aika mahdotonta pystyttää tehdas, jos sitä rakentavat työntekijät ja tavarantoimittajat joutuisivat odottamaan palkkiotaan, kunnes valmis tehdas alkaisi vähitellen maksaa niitä myyntituloistaan. Tehdas on investointi, joka täytyy jotenkin rahoittaa.

Yksi vaihtoehto tehtaan rahoittamiselle on tulorahoitus. Jos idean on saanut yritys, joka tekee voittoa jo olemassa olevasta tuotannostaan, voi se vähitellen säästää kasaan riittävän määrän rahaa tehtaan pystyttämiseksi.

Silloinkin, jos tulorahoitus on mahdollista, voi se vaatia investoinnin lykkäämistä kauas tulevaisuuteen, kunnes yritys on säästänyt tarpeeksi. Jos investointi olisi jo nyt kannattava niin sen lykkääminen on haaskausta. Ja jos liikaa odottelee voi koko tilaisuus mennä ohi, vaikka siksi että kilpailijat ehtivät ensin.

Isompi ongelma tulorahoituksessa pitäytymisessä on siinä, että hyvän idean saanut yritys tai yrittäjä ei välttämättä ole se, jolla sattuu jo olemaan riittävästi tuloja tai säästöjä. Kaikkein innovatiivisimmat ja vanhoista toimintatavoista poikkeavat ideat syntyvät usein muualla kuin vanhojen yritysten sisällä. Ja uusien ideoiden keksijät sattuvat harvoin olemaan niin rikkaita, että voisivat omalla rahallaan niitä toteuttaa.

Jos investoinnit onnistuisivat vain yrityksissä, joilla on rahaa ennestään, jäisi monia kannattavia investointeja tekemättä. Taloudessa, jossa yrittäjäksi voisi ryhtyä vain, jos on varakas, jäisi monia hyviä yrityksiä syntymättä.

Kolikolla on toinenkin puoli. Yrityksen tai omistajan, jolle kertyy voittoja mutta jolla ei ole erityisen hyviä investointiprojekteja, ei pitäisikään itse investoida.

Eri puolilla taloutta on erilaisia haluja ja kykyjä säästää ja lainata sekä enemmän ja vähemmän lupaavia kohteita säilyttää ja investoida varoja. Markkinoita, joissa nämä tahot kohtaavat ja käyvät kauppaa, kutsutaan rahoitusmarkkinoiksi. Tulorahoitus vastaa omavaraistaloutta, kun taas rahoitusmarkkinat mahdollistavat vaihdannan.

Rahoitusmarkkinoilla ostetaan ja myydään lupauksia tulevista rahavirroista. Tärkeimmät tavat muotoilla näitä lupauksia ovat osakkeet ja velka.

Rahoitusmarkkinoiden avulla ennen pitkää kannattavaksi uskottu investointi voidaan toteuttaa, vaikka kukaan yksittäinen ihminen ei jaksaisi odottaa sen tuomia tuloja ja vaikkei mikään yksittäinen taho olisi kykenevä sitä yksin rahoittamaan.

Jatketaan esimerkkiä tehdasprojektista. Kuvitellaan, että sen toteuttamiseksi on perustettu osakeyhtiö, mutta perustajilla ei ole riittävästi varoja tehtaan rakentamiseen. He järjestävät osakeannin, jolla yritys saa kasaan puuttuvan osan tehdasprojektin kustannuksista luomalla ja myymällä uusia osakkeita.

Osakkaat omistavat yrityksen voitot: sen mitä jää yli, kun kaikki menot, palkat, verot ja muut on maksettu. Osakeannissa aiempien omistajien omistusosuus yhtiöstä pienenee, mutta yhtiö saa lisää rahaa, joka hyvin käytettynä kasvattaa myös "vanhojen" osakkeiden arvoa.

Uusille osakkeille tarjottu omistusosuus yrityksestä täytyy olla riittävän suuri, jotta osakkeille kuuluva osa tulevista voitoista on houkutteleva suhteessa osakkeista maksettavaan hintaan. Yritys voi sopia näistä ehdoista pääomasijoittajien kanssa tai tarjota uusia osakkeita julkisessa osakeannissa päättämäänsä hintaan. Osakeanti raukeaa, jos se ei onnistu houkuttelemaan riittävän suurta rahoitusta.

Esimerkin tehtaan perustajat voisivat osakeannin sijasta myös ottaa lainaa. Yleensä osakeyhtiöillä onkin osakkaiden tuomien varojen eli osakepääoman lisäksi myös velkaa.

Yritys voi lainata rahaa pankeilta tai suoraan rahoitusmarkkinoilta myymällä joukkovelkakirjoja. Osakkeen ja velan merkittävä ero on siinä, että velalla on etukäteen määritetty takaisinmaksuohjelma.

Lainanantajan tilanne on omistajaa turvatumpi, koska yhtiön täytyy ensin hoitaa velkansa, ennen kuin se saa maksaa tuloja omistajille (osinkoina tai muina etuina).

Jos yrityksellä menee paremmin kuin etukäteen odotettiin, menee lisähyöty kokonaan omistajille. Jos yrityksellä sen sijaan menee heikommin kuin odotettiin, koituu tämä ensin omistajien tappioksi. Osakkaiden saamat tulot ovat siis riskipitoisempia kuin velkojan sekä hyvässä että pahassa.

Jos yritys ei pysty hoitamaan velkojaan, menee se konkurssiin eli siirtyy velkojien omaisuudeksi. Osakkeenomistajille ei tällöin jää mitään, mutta velkojat voivat myydä yrityksen omaisuuden ja saada ainakin osan rahoistaan takaisin. Maksamatta jääneet palkat ovat myös eräänlainen velka. Suomessa konkurssiin menevän yrityksen palkat on vakuutettu erillisen palkkaturvajärjestelmän kautta.

Voi myös käydä niin, että yrityksen kannattaa jatkaa toimintaansa, vaikka se ei pysty maksamaan vanhoja velkojaan. Tällöin velkojat saavat suuremman osan rahoistaan takaisin myymällä yrityksen eteenpäin uutena velattomana osakeyhtiönä.

Lähes kaikki kaupankäynti rahoitusmarkkinoilla tapahtuu jälkimarkkinoilla, joilla sijoittajat käyvät keskenään kauppaa jo aiemmin liikkeelle lasketuilla osakkeilla tai velkakirjoilla.

Jälkimarkkinoiden ansiosta niiden, jotka rahoittavat tehdasta sen valmistuttua, ei tarvitse olla samaa väkeä kuin ensimmäisen perustamishetken omistajien tai lainoittajien. Suhteellisen lyhytjänteisetkin sijoittajat voivat rahoitusmarkkinoiden kautta muodostaa ketjun, jonka kautta yrityksen kaukaa tulevaisuudessa odottamat tulot muuttuvat investoinnin mahdollistavaksi rahoitukseksi.

Rahoitusmarkkinat mahdollistavat suurenkin projektin vaatiman rahoituksen kasaamisen monista pienistä palasista. Yksittäisen sijoittajan kannalta markkinat mahdollistavat sijoitusten hajauttamisen monien yritysten kesken, mikä pienentää riskejä. Tällöin "kaikki munat eivät ole yhdessä korissa".

Jotta rahoituksen ketjutus peräkkäisten sijoittajien välillä on mahdollista, tarvitaan luottamusta siihen, että osakkeen (tai velkakirjan) saa myytyä eteenpäin nopeasti ja vaivattomasti. Pörssi on järjestäytynyt markkinapaikka osakkeille, ja se tekee kaupankäynnistä helpompaa. Yritys voi lisätä osakkeidensa houkuttelevuutta listautumalla pörssiin, mutta se myös asettaa yritykselle lisävaatimuksia esimerkiksi tiedottamisen suhteen.

Jatketaan esimerkkiyrityksen avulla. Vielä senkin jälkeen, kun tehdas on valmistunut, on sen tulevaisuus aina osin epävarma. Tuotteiden menekki, käytettyjen tuotantopanosten hinnat ja monet muut tekijät taloudessa voivat muuttua ja vaikuttaa odotettavissa olevien voittojen määrään. Yrityksen tulevaisuudennäkymien kannalta hyvät uutiset tekevät sen osakkeista luonnollisesti houkuttelevampia ja huonot uutiset vähemmän houkuttelevia. Lisäksi jo pelkät arvailut siitä, millaisia uutisia on tulossa, voivat heiluttaa osakkeen hintaa.

Myös muutokset vaihtoehtoisten sijoituskohteiden houkuttelevuudessa vaikuttavat osakkeiden hintoihin. Jos esimerkiksi rahan lainaaminen USA:n valtiolle muuttuu entistä houkuttelevammaksi, voi tämä saada sijoittajat kaikkialla maailmassa myymään osakkeita voidakseen ostaa lisää USA:n velkakirjoja, mikä puolestaan alentaa osakekursseja myös Suomessa. Osakkeen hinta voi siis heilua syistä, jotka eivät ollenkaan riipu yrityksen omista tekemisistä.

Pörssissä tehtyjen osakekauppojen hinnat eli "pörssikurssit" ovat julkisia, ja niiden muutokset saavat paljon huomiota lehtien taloussivuilla. Joukkovelkakirjoilla käydään kauppaa samaan tapaa kuin osakkeillakin. Suurempi todennäköisyys konkurssista tai maksuhäiriöistä laskee velkakirjan arvoa.

Yrityksen menestyksen ennustaminen on vaikeaa ja odotukset tulevaisuudesta voivat heilua paljon nopeammin kuin tämänhetkinen todellisuus. Tekemällä rahoitusmarkkinoilla yleisesti vallitsevista odotuksista poikkeavan arvauksen osakkeen tai velkakirjan arvon kehityksestä on mahdollista rikastua tai köyhtyä nopeammin kuin useimmilla muilla taloudellisen toiminnan saroilla.

Osakemarkkinoiden ympärille on kehittynyt erilaisia osakkeenvalintapalveluita (sijoitusneuvontaa ja -rahastoja), jotka poimivat ennusteensa mukaan parhaat sijoituskohteet. Hyödyllisen ennustajan valitseminen on yhtä vaikeaa ja epävarmaa kuin keskimääräistä parempien osakkeiden valitseminen, mutta tuo osakesäästäjälle varmuudella lisäkustannuksen.

Vuosikymmenten aikahorisontilla osakkeet ovat yleensä osoittautuneet keskimäärin tuottavimmiksi säästökohteiksi. Yksittäiset osakkeet ovat kuitenkin hyvin riskipitoisia, koska osa niistä menettää kokonaan arvonsa ja osan arvo moninkertaistuu. Hajauttamalla sijoituksensa monien osakkeiden välillä osakesäästäjä pääsee käsiksi osakkeiden keskimääräiseen tuottoon pienemmällä riskillä. Silti lyhyellä aikavälillä pörssiosakkeet voivat milloin tahansa menettää huomattavan osan arvostaan, joten säästämiskohteena ne sopivat vain kärsivällisille.

Merkittävä osa Suomen pörssiyhtiöiden osakekannasta on eläkerahastojen omistuksessa. Niiden kautta valtaosa suomalaisista, mukaan lukien kaikki työeläkemaksuja maksaneet työntekijät, osallistuu osakemarkkinoille hyvin kärsivällisellä ja hajautetulla tavalla.