Mistä tunnistamme markkinoiden häiriöt? Pitkät vuokra-asuntojonot ja kuumeinen ostoryntäys konserttilippujen tullessa myyntiin kertovat siitä, että vallitsevilla hinnoilla kysyntä ylittää tarjonnan. Vuosikausia tyhjillään pysyvät loistoasunnot kertovat tarjonnan ylittävän kysynnän vallitsevilla hinnoilla.

Jos kaikki konserttiliput kuitenkin myydään, ostettujen lippujen määrä on tehokkaalla tasolla. Mistä tiedämme, että markkina, jolla on ylikysyntää, on myös tehoton? Yksi melko varma merkki tästä on jälkimarkkinoiden synty. Jos konserttilippuja myydään virallisen myyntikanavan lisäksi pimeillä markkinoilla, alkuperäinen markkina ei kyennyt kohdentamaan lippuja niitä eniten halunneille. Voidaankin ajatella, että jälkimarkkinat korjaavat alkuperäisen markkinan tehottomuutta. Toimeliaat jälleenmyyjät etsivät ne kuluttajat, jotka jäivät ilman lippuja mutta jotka ovat valmiita maksamaan niistä huomattavasti alkuperäistä hintaa enemmän.

Asumiskustannuksia on joissain kaupungeissa yritetty laskea sääntelemällä vuokratasoa. Ajatuksena on, että määräämällä vuokrakatto saadaan markkinoilla vallitseva vuokrataso laskemaan. Valitettavasti kokemukset vuokrasääntelystä ovat murheellisia. Jos vuokrille asetetaan tasapainossa määräytyvää vuokraa alhaisempi katto, vuokralle tarjottujen huoneistojen määrä vähenee. Vaikka tavoitteena on tarjota kaupunkilaisille edullisempaa asumista, on tarjolle tulevien asuntojen määrän pieneneminen ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa. Vuokralaiselle maksettava asumistuki ja uuden vuokra-asuntotarjonnan rakentaminen laskisivat vuokralaisen maksamaa vuokraa ja kasvattaisivat vuokrattavien asuntojen määrää.

Asuminen vie suuren osan monien suomalaisten käytettävissä olevista tuloista. Vuokrien sääntely ja asumistuet vaikuttavat asuntomarkkinoiden osapuoliin ja veronmaksajiin hyvin eri tavoin. Veronmaksaja joutuu maksamaan asumistuen, kun taas vuokrakaton kustannukset koituvat vuokranantajien ja ilman asuntoa jäävien vuokralaisten tappioiksi. Ei siis ole yllätys, että asuntomarkkinoita koskevat toimenpiteet nostattavat suuria poliittisia tunteita.

Työmarkkinoilla puhutaan usein minimipalkkojen vaikutuksesta työllisyyteen. Palkka on markkinoilla muodostuva työpanoksen hinta, ja työllisyys taas vastaa myyntimääriä tavaroiden markkinoilla. Kilpailullisilla työmarkkinoilla yritykset muodostavat kysynnän. Ne palkkaavat kaikki työntekijät, joiden tuotos yrityksessä on palkkaa suurempi. Työntekijät ottavat työpaikkoja vastaan niin kauan kuin heidän vaihtoehtoiskustannuksensa työnteolle on palkkaa pienempi.

Jos määrätään tasapainopalkkaa pienempi minimipalkka, tällä ei ole mitään merkitystä työllisyydelle tai palkkatasolle. Jos määrätään tasapainopalkkaa korkeampi minimipalkka, ne työntekijät, joiden tuottavuus on minimipalkkaa pienempi mutta suurempi kuin tasapainopalkka, jäävät tahtomattaan työttömiksi. Työttömyyttä pidetään hyvästä syystä kaikkein tärkeimpänä markkinahäiriönä, ja palkanmuodostuksella on suuri merkitys työllisyyteen. Yllä esitetty kilpailullisten työmarkkinoiden malli on kuitenkin varsin karkea kuvaus oikeista työsuhteista. Suorittavissa tehtävissä palkka muodostuu ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen välisissä neuvotteluissa.

Työntekijän tuotos ei määräydy pelkästään työssä käytetyistä tunneista vaan myös siitä, kuinka hyvin hän työlleen omistautuu. Voi hyvin olla, että työntekijä, joka tuntee tulleensa hyvin kohdelluksi, on valmis panostamaan työhönsä enemmän. Työn organisoiminen kannustavalla tavalla on keskeinen teema työmarkkinoiden ja yritystalouden tutkimuksessa.