Kilpailullisilla markkinoilla kuluttajat ja tuottajat toimivat edellisen kappaleen kaltaisella tavalla. Markkinoilla vallitsee hinta, johon yksittäinen kuluttaja tai yksittäinen tuottaja ei voi vaikuttaa. Osto- ja tuotantopäätösten järkevyyttä peilataan markkinahinnan aiheuttamaan menoon kuluttajalle ja tuloon tuottajalle. Näistä yksittäisten kuluttajien ja tuottajien päätöksistä muodostuu markkinoille kysyntä- ja tarjontakäyrä. Kilpailullisen markkinan analyysissä tuomme nämä markkinoiden eri puolet yhteen ja etsimme olosuhteita, joissa kysyntä ja tarjonta ovat tasapainossa. Tällä tarkoitamme yksinkertaisesti sitä, että kysyntää on yhtä paljon kuin tarjontaa.

Koska sekä kysyntä että tarjonta riippuvat markkinoilla vallitsevasta hinnasta edellisen kappaleen osoittamalla tavalla, etsimme hintaa, jolla kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Jos piirrämme samaan kuvioon sekä kysynnän että tarjonnan, löydämme markkinatasapainon pisteessä, jossa käyrät leikkaavat.

Miksi markkinat olisivat tasapainossa? Mistä tasapainottava hinta syntyy? Kuviosta 7a näemme, että hinnalla 700 € vuokrayksiöitä tarjottaisiin vuokrattavaksi 450 kappaletta, mutta kysyntää olisi vain 350:lle. Tällä hinnalla sata vuokranantajaa jäisi ilman vuokralaista ja siis ilman vuokratuloja. Koska vuokralaiset valitsevat samanlaisista asunnoista halvimman, kannattaisi vuokranantajan laskea vuokrapyyntiään vuokrasopimuksen varmistamiseksi. Toisin sanoen hinnalla 700 € markkinahintaan kohdistuu laskupainetta vuokranantajien taholta.

Hinnalla 550 € tilanne olisi päinvastainen. Kysytty määrä 475 ylittää tarjotun määrän 175:llä. Hinnalla 550 € siis osa halukkaista vuokralaisista jää ilman sopimusta. Nyt vuokralaisten kannattaa korottaa vuokratarjousta sopimuksen saamiseksi, ja hintaan kohdistuu näin nousupainetta.

Vain hinnalla 650 € kysytty ja tarjottu määrä on yhtä suuri, ja markkina on tasapainossa. Tällä hinnalla markkinoilla vuokrataan 400 yksiötä, ja kaikki vuokralaiset ja vuokranantajat, jotka tähän hintaan suostuvat, myös onnistuvat kirjoittamaan vuokrasopimuksen.

Koska kysyntäkäyrä on laskeva ja tarjontakäyrä on nouseva, ei niillä voi olla useampia leikkauspisteitä. Koska leikkauspiste on kysyntäkäyrällä, on seuraavan yksikön tuottama korkein rajahyöty korkeintaan yhtä suuri kuin hinta. Koska leikkauspiste on tarjontakäyrällä, on seuraavan yksikön rajakustannus vähintään yhtä suuri kuin hinta. Samalla huomaamme, että viimeisen tasapainohinnalla myytävän yksikön rajahyöty on vähintään hinnan suuruinen, ja sen rajakustannus on korkeintaan yhtä suuri kuin sen hinta. Kutsumme rajahyödyn ja rajakustannuksen erotusta markkinoilla syntyväksi ylijäämäksi.

Tasapainohinnalla tuotetaan ja myydään kaikki yksiköt, joiden tuottama ylijäämä on positiivinen.

Tässä päättelyssä tiivistyy yksinkertaisimmillaan Adam Smithin havainto kilpailullisten markkinoiden tehokkaasta toiminnasta. Kun kilpailulliset markkinat ovat tasapainossa, tuotanto on taloudellisesti tehokasta siinä mielessä, että markkinoilla syntyvä ylijäämä on suurin mahdollinen. Jos ostajat itse voisivat myös tuottaa markkinalla myytävät tavarat maksamalla tuotantokustannukset, tuotantomäärä olisi juuri markkinatasapainossa tuotettu määrä. Adam Smithin sanoja mukaillen, vaikka kukin yksittäinen leipuri tavoittelee suurinta mahdollista voittoa omalle yritykselleen, kilpailullisilla markkinoilla vallitseva hinta johdattaa tuotetun määrän kuin näkymättömän käden ohjaamana parhaalle mahdolliselle tasolle.

Taloustieteen ensimmäinen hyvinvointiteoreema vetää tämän päättelyn yhteen: kilpailullisten markkinoiden tasapaino on taloudellisesti tehokas. Myöhemmillä taloustieteen kursseilla käydään läpi erilaisia mittareita taloudelliselle tehokkuudelle ja tilanteita, joissa tarkastellaan monia markkinoita yhtäaikaisesti. Olennainen viesti on aina sama: jos kuluttajat ja tuottajat eivät voi omilla toimillaan vaikuttaa hintaan ja hinta saa kysynnän ja tarjonnan kohtaamaan kaikilla markkinoilla, tasapaino on taloudellisesti tehokas.

Karikatyyri taloustieteilijästä on harmaisiin pukeutuva keski-ikäinen huolestunut henkilö, joka neuvoo poliittisia päättäjiä ensimmäiseen hyvinvointiteoreemaan pohjaten pitämään näppinsä erossa markkinoista. Monissa tapauksissa markkinat toimivat hyvin, ja tämä onkin hyvä neuvo, mutta melko usein markkinat poikkeavat olennaisesti kilpailullisesta tilanteesta.

Tasapainon tehokkuus voidaan kuitenkin kyseenalaistaa tilanteissa, joissa tuotannosta tai kulutuksesta syntyy kustannuksia, jotka koituvat muiden maksettaviksi. Tupakointi ravintolassa aiheuttaa haittaa savusta kärsiville. Tätä haittaa ei tupakoiva ihminen kuitenkaan kohtaa savuketta sytyttäessään. Kuluttajan tai tuottajan toisille kuluttajille tai tuottajille aiheuttamaa haittaa tai hyötyä kutsutaan ulkoisvaikutukseksi. Tämän kurssin 3. luvussa ulkoisvaikutusten ongelmaa käsitellään seikkaperäisesti. Tässä vaiheessa riittää todeta, että kilpailullinen markkina ei toimi tehokkaasti, jos tuotantoon tai kulutukseen liittyy ulkoisvaikutuksia. Saastuttavan tehtaan johtaja vertaa lisäyksikön tuottamisesta saatavaa voittoa tuotantokustannuksiin. Jos saasteista koituvaa vahinkoa (siis muille aiheutuvia kustannuksia) ei tarvitse korvata, johtaja päätyy arvioimaan tuotantokustannukset koko taloutta kohtaavia kustannuksia pienemmiksi. Liian alhaisiksi arvioidut kustannukset johtavat liian suureen tuotantoon ja liialliseen saastumiseen koko talouden näkökulmasta.

Ulkoisvaikutusten ohella toinen merkittävä tehokkuutta haittaava tekijä on markkinavoima. Monilla markkinoilla myyjä voi itse asettaa tuotteilleen hinnan. Myyjän asettama hinta on aina kilpailullisen markkinan tasapainohintaa korkeampi, ja myyty määrä on kilpailullista tasapainoa pienempi.

Sanomme, että yrityksellä on markkinavoimaa, jos se voi itse asettaa hintansa. Jos markkinalla toimii yksi ainoa yritys, sen sanotaan olevan monopoli. Monopoliasemassa oleva yritys kohtaa markkinoilla kysyntäkäyrän.

Monopoliasemassa toimiva ja voittoa tavoitteleva yritys asettaa myyntihintansa aina viimeisen myymänsä yksikön rajakustannuksen yläpuolelle. Jos hinta olisi rajakustannuksen suuruinen, ei viimeisen yksikön myymättä jättäminen vähentäisi voittoa. Myydyn määrän pienentäminen nostaisi yrityksen saamaa hintaa, koska kysyntäkäyrä on laskeva. Korkeampi hinta taas kasvattaa tuloa kutakin myytyä yksikköä kohti, jolloin yrityksen saama kokonaisvoitto kasvaa.

Markkinavoiman käyttöä voidaan havainnollistaa esimerkillä pienen paikkakunnan ainoasta lounasravintolasta. Läheisen virastotalon 40 työntekijää ovat valmiita maksamaan 11 € lounaasta päivittäin. Alemmalla 7 €:n hinnalla myös 30 lähialueen eläkeläistä kävisi lounaalla. Jos lounaan valmistamisen rajakustannus on 6 €, kannattaisi ravintolan hinnoitella lounas 11 €:n arvoiseksi. Se saisi voittoa 200 € (5 € erotus hinnan ja kustannuksen välillä 40 lounaasta), kun taas alemmalla 7 €:n hinnalla myyty määrä olisi 70 lounasta, mutta voitto vain 1 € kustakin.

Markkinavoima johtaa kaupankäynnin vähenemiseen ja tehokkuustappioihin. Kilpailullista tasapainoa pienemmillä määrillä kysyntäkäyrä on tarjontakäyrän yläpuolella. Niinpä viimeisen myydyn yksikön rajahyöty on korkeampi kuin viimeisen myydyn yksikön rajakustannus. Taloudellista tehokkuutta voitaisiin siis parantaa tuottamalla lisää.

Kuinka merkittävä osa markkinoista kärsii markkinavoimasta? Jotkut markkinat ovat kuin luotuja monopolitilanteelle. Jos yksi yritys on rakentanut rautatieverkon kattamaan koko maan, on tuskin taloudellisesti järkevää rakentaa toista vierekkäistä verkkoa. Sähköverkot, teleliikenneverkot ja tieverkot ovat hyviä esimerkkejä luonnollisista monopoleista. Luonnollisen monopolin taustalla on usein toiminnan vaatima suuri kiinteä investointi. Edellisissä esimerkeissä verkon rakentamisen kustannus on suurelta osin kiinteä kustannus.

Kuva 8. Sähköverkko on hyvä esimerkki luonnollisesta monopolista. Kuva: Ashraf Chemban

Jos monopolin antaa itse valita tuottamansa määrän tai asettaa oman hintansa, syntyy markkinoilla hyvinvointitappio liian pienestä tuotantomäärästä johtuen. Tämän seurauksena julkinen valta sääntelee usein monopolin toimintaa. Jos luonnollinen monopoli myy tuotettaan hinnalla, joka on yhtä suuri kuin sen rajakustannus, sen on usein mahdotonta kattaa kiinteä kustannus, ja näin toiminta on taloudellisesti kannattamatonta. Kun julkinen valta sääntelee monopolin toimintaa, sen kannattaa määrätä myyntihinta rajakustannuksen suuruiseksi ja korvata kiinteästä kustannuksesta aiheutuva tappio tulonsiirrolla monopoliyritykselle.

Tämän kurssin luku 7.3 käsittelee digitaalisten markkinoiden jättiyrityksiä Amazonia, Applea, Facebookia ja Googlea. Näillä yrityksillä on lähes monopolin kaltainen asema hallitsemillaan markkinoilla. Taloudellinen toiminta digitaalisilla alustoilla poikkeaa kuitenkin monin tavoin perinteisestä liiketoiminnasta. Vahvan markkina-aseman tuomat haasteetkin ovat siksi toisenlaisia, ja niitä on hyvä tarkastella erillisenä kokonaisuutena.

Kutsumme markkinaa, jolla on muutamia toimijoita oligopoliksi. Oligopolitilanteessa yritys voi vaikuttaa markkinoilta saamaansa hintaan, mutta kuluttajien mahdollisuus ostaa myös muilta myyjiltä asettaa rajat kysynnälle. Myös oligopolissa markkinoille syntyvä hinta asettuu rajakustannuksen yläpuolelle, eikä myyty määrä ole taloudellisesti tehokas.

Monet tärkeät toimialat ovat oligopolistisia. Lentoliikenne, elektroniikkatuotteet ja automarkkinat ovat tyypillisiä esimerkkejä tästä. Oligopolistisia markkinoita luonnehtii usein myös toimintaan liittyvät suuret kiinteät kustannukset ja tästä seuraavat markkinoille tulon esteet. Kilpailulainsäädäntö keskittyy usein oligopolistisiin markkinoihin ja miettii esimerkiksi yrityskauppojen kokonaistaloudellisia vaikutuksia. Tuotantoa ja markkinointia yhdistämällä voidaan laskea tuotantokustannuksia, mutta lisääntyvä markkinavoima johtaa korkeampiin hintoihin ja taloudellisiin tehokkuustappioihin. Kilpailu- ja kuluttajavirasto (ja vastaavat virastot EU-tasolla) arvioi merkittävimpien yrityskauppojen kokonaisvaikutuksia ja päättää niiden sallimisesta, mikäli kuluttajan asema ei kaupan myötä heikkene.

Syyskuussa 2020 kilpailu- ja kuluttajavirasto kielsi yrityskaupan Mehiläisen ja Pihlajalinnan välillä. Joulukuussa 2018 se oli sallinut Terveystalon ja Attendon välisen yrityskaupan, mutta tämän kaupan jälkeen Mehiläisen, Pihlajalinnan ja Terveystalon osuus yksityisistä terveysmarkkinoista oli 70 - 80 %. Alan keskittymisen kahdelle suurelle toimijalle arvioitiin johtavan korkeampiin hintoihin, eikä Mehiläisen ja Pihlajalinnan yhdistymistä voitu hyväksyä.