Julkisella vallalla on monia tehtäviä, ja se voi korjata markkinoiden virhetilanteita. Toimintojensa rahoitukseen sen tulee kerätä verotuloja. Suomen verorakennetta on kuvattu kuviossa 17. Tuloihin kohdistuvat verot (tulovero ja pakolliset sosiaalivakuutusmaksut) ovat yhdessä arvonlisäveron ja muun kulutusverotuksen kanssa ne verot, joiden avulla verotuloja kerätään eniten.

Veron sanotaan olevan progressiivinen, jos keskimääräinen veroaste (verojen osuus tuloista) kasvaa tulojen kasvaessa. Tuloverot ovat tyypillisesti progressiivisia. Sen sijaan kulutusverojen osuus kulutuksesta on sama riippumatta kulutuksen tasosta.

Miten verotus vaikuttaa talouden toimintaan? Tarkastellaan markkinoita, joilla tuottajalle asetetaan vero: jokaisesta myydystä tuotteesta tuottaja perii tietyn prosentin veroa. Kuten luvussa 2 näimme, veron seurauksena tuotteen tasapainohinta kasvaa ja myyty määrä vähenee.

Miten yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnille käy verotettaessa? Yhteiskunnan kokonaishyöty voidaan määritellä seuraavasti:

Yhteiskunnan kokonaishyvinvointi = kuluttajan ylijäämä + tuottajan ylijäämä + verotulot, jossa (kuten luvussa 2 esiteltiin) kuluttajan ylijäämä on kysyntäkäyrän ja hinnan väliin jäävä alue ja tuottajan ylijäämä hinnan ja tarjontakäyrän väliin jäävä alue.

Kun asetetaan vero, kuluttajan ja tuottajan ylijäämät pienenevät, mutta toisaalta yhteiskunta saa verotuloja. Kuvaan merkityn kolmion verran ylijäämää jää kuitenkin saamatta, ja tätä osuutta kutsutaan verotuksen hyvinvointitappioksi.

Hyvinvointitappio on sitä suurempi, mitä herkemmin tuotteen kysytty tai tarjottu määrä reagoi hintaan ja mitä korkeampi on veroaste.

Kun pohditaan verotuksen sopivaa tasoa, on tärkeää saada tietoa verotuksen vaikutuksista. Periaatteessa moni vero vääristää markkinoiden toimintaa ja aiheuttaa tehokkuustappioita, mutta käytännössä joidenkin verojen vaikutus talouden toimintaan voi olla maltillinen. Esimerkiksi kaikille hyödykkeille yhtäläinen arvonlisävero periaatteessa vähentää halukkuutta työskennellä (sillä palkalla saa ostettua vähemmän kulutusta kuin jos hyödykkeitä ei verotettaisi), mutta käytännössä tämä vaikutus voi olla pieni.

Verotuksella voidaan toki tietoisesti myös yrittää vaikuttaa käyttäytymiseen. Tähän pyritään esimerkiksi saasteveroilla tai terveydelle haitallisten tuotteiden (alkoholi, tupakka, epäterveellinen ruoka) korkeammalla verolla.

Kaiken kaikkiaan julkisten meno-ohjelmien ja verotuksen tasosta päätettäessä täytyy arvioida niitä etuja, jotka syntyvät julkisten palveluiden ja tulonsiirtojen kautta. Näitä etuja pitää verrata niihin haittoihin, joita julkinen valta markkinoita ainakin jonkin verran vääristävien verojen kautta aiheuttaa.

Millainen olisi hyvä verojärjestelmä? Verotusta pitäisi ensinnäkin ajatella kokonaisuutena, joka yhdessä sosiaaliturvajärjestelmän kanssa kerää riittävät verotulot ja jakaa tulot toivotulla tavalla. Kun verotusta ja sosiaaliturvaa ajatellaan kokonaisuutena, ei jokaisen veron tarvitse esimerkiksi olla progressiivinen. Tulonjaon voi tehokkaammin hoitaa suorilla veroilla ja tulonsiirroilla kuin esimerkiksi verottamalla eri tuotteita erilaisilla veroasteilla.

Verotuksessa tulee pyrkiä myös neutraaliuteen: turhia ylimääräisiä vääristymiä (esimerkiksi verottamalla erilaisia säästämiskeinoja eri tavoin) tulee välttää silloin, kun niillä ei pystytä vähentämään verotuksen vääjäämätöntä kokonaisvääristymää.

Verotuksen tulee olla myös reilua siten, että se vastaa tulonjakotavoitteen lisäksi myös muuten kansalaisten oikeustajua: ei esimerkiksi pitäisi verottaa eri lailla miehiä ja naisia tai muuten oleellisesti samassa asemassa olevia veronmaksajia. Järjestelmän tulisi olla myös hallinnollisesti helppo, vakaa ja läpinäkyvä.

Markkinoilla on useita virhetilanteita, joiden vuoksi markkinatalous ei tuota kokonaishyvinvoinnin kannalta hyvää lopputulosta ilman julkisen vallan sääntelyä. Ilmastonmuutos voidaan ymmärtää koko maapallon tason julkisena haitakkeena, täysin globaalina ulkoisvaikutuksena.

Markkinoiden virhetilanteiden lisäksi julkisen vallan toivotaan puuttuvan markkinoiden toimintaan tuloerojen tasoittamiseksi.

Julkisen vallan toiminnan rahoittaminen verotuksella aiheuttaa kuitenkin myös tehokkuustappioita.

Julkinen valta voi toimia myös muuten puutteellisesti tai virheellisesti esimerkiksi poliittisen prosessin puutteiden vuoksi.

Siksi kysymys julkisen talouden toivottavasta koosta ja tuloerojen tasosta on talouden lisäksi ennen kaikkea poliittinen ja yhteiskunnallisiin arvovalintoihin liittyvä.